MITÄ JÄÄ KIIREEN VUOKSI TEKEMÄTTÄ HOITOTYÖSSÄ?

Hallitusneuvotteluissa pohditaan parhaillaan miten valtion menoja voitaisiin sopeuttaa. Yhtenä sopeutuksen keinona tulee olemaan edellisellä hallituskaudella kesken jäänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Kun väestö ikääntyy ja kroonisten sairauksien määrä kasvaa, kustannusten kasvua on pakko hillitä.

Terveydenhuollossa on tehtävä priorisointia, sillä julkiset varat eivät jatkossa riitä toteuttamaan kaikkea sitä, minkä lääketiede ja teknologian kehittyminen tekevät mahdolliseksi (Ryynänen 2014). Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE 2010) mukaan priorisoinnin lähtökohtana tulee olla potilaiden kunnioittaminen, itsemäärääminen ja oikeudenmukaisuus. Rajallisia voimavaroja tulee sen mukaan jakaa terveydenhuollossa oikeudenmukaisesti, kohtuullisesti, tehokkaasti ja hyväksyttävällä tavalla.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt joutuvat päivittäisessä työssään priorisoimaan. Osa tästä priorisoinnista on järkevää; omaa työtä on järkevä suunnitella siten, että potilaat ja olennaiset tehtävät tulevat työvuoron aikana hoidettua. Priorisointi muuttuu epäeettiseksi ja kestämättömäksi silloin, kun ammattihenkilö joutuu kiireen ja työkuormituksen vuoksi jättämään osan perustehtävästään eli potilashoidosta tekemättä. Tätä ilmiötä kutsutaan piiloprisorisoinniksi.

Iso-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa lähes kaikki (86%) sairaanhoitajat (n = 2917) raportoivat joutuneensa kiireen vuoksi jättämään tekemättä yhden tai useamman tehtävän edellisessä työvuorossaan. Useimmiten tekemättä oli jäänyt potilaiden lohdutus tai heidän kanssaan puhuminen (66%), potilaiden ohjaaminen (52%) ja hoitosuunnitelman tekeminen/päivittäminen (47%). (Ball et al. 2014.) RN4CAST -tutkimuksen (n=33 659) tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Sen mukaan sairaanhoitajat joutuivat jättämään tekemättä seuraavia tehtäviä: potilaiden lohdutus ja heille puhuminen (53%), hoitosuunnitelman tekeminen/päivittäminen (42%) sekä potilaiden ja heidän omaistensa ohjaaminen (41%). Sairaaloissa, joissa oli parempi työympäristö, korkeampi hoitajamitoitus ja vähemmän hoitotyöhön liittymättömiä tehtäviä, jäi vähemmän hoitotyön tehtäviä tekemättä. Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin, että hoitotyön tehtävien laiminlyönti kiireen vuoksi aiheuttaa moraalisia ristiriitoja, jotka voivat aiheuttaa uupumusta ja saada hoitajat lähtemään työstään. (Ausserhofer et al. 2013.)

Silloin kun hoidon laatu kärsii kiireen vuoksi ja tehtäviä jää tekemättä, asia tulee nostaa työyksiköissä tarkasteluun. Tällöin on selvitettävä, onko henkilöstömitoitus riittävä ja oikeanlainen vastaamaan potilaiden tarpeisiin. Myös työn organisointi tulee nostaa tarkasteluun; tekeekö esimerkiksi koulutettu hoitohenkilöstö avustavia tehtäviä, joita jokin muu henkilöstöryhmä voisi tehdä tehokkaammin (laitosapulaiset, osastosihteerit)? Työyksikön tuottamatonta toimintaa eli hukkaa (muun muassa odottelu ja tavaroiden etsiminen) vähentämällä voidaan vapauttaa arvokkaita resursseja hoitotyöhön (Lillrank 2013). Esimiehet ovat keskeisessä roolissa työn järkevässä resursoinnissa ja organisoinnissa. Henkilöstö pitää ottaa mukaan tähän kehittämistyöhön.

Työhyvinvointia terveydenhuollossa parantaa mahdollisuus tehdä laadukasta hoitotyötä, työn järkevä organisointi ja hyvä työilmapiiri (Utriainen & Kyngäs 2009). Piilopriorisointi ja moraalinen kuormittuminen tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi; se huonontaa potilashoidon laatua ja lisää henkilöstön vaihtuvuutta. Potilailla on oikeus laadukkaaseen hoitoon jossa ammattihenkilöllä on aikaa pysähtyä, keskustella potilaan kanssa ja olla läsnä. Tulevilla sote-organisaatioilla ei ole varaa menettää hyvin koulutettuja ja osaavia terveydenhuollon ammattihenkilöitä liiallisen kiireen ja huonosti organisoidun työn vuoksi.

Mervi Flinkman, sh, TtT
Työvoimapoliittinen asiantuntija,
yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala, Tehy ry

Lähteet

Ausserhofer D, Zander B, Busse R, Schubert M, De Geest S, Rafferty A.M, Ball J, Scot, A, Kinnune, J, Heinen M, Sjetne I.S, Moreno-Casbas T, Kózka M, Lindqvist R, Diomidous M, Bruyneel L, Sermeus W, Aiken L.H, Schwendimann R, for the RN4CAST consortium. 2014. Prevalence, patterns and predictors of nursing care left undone in European hospitals: results from the multicountry cross-sectional RN4CAST study. Br. Med. J. Qual. Saf. 23,126–135.

Ball JE, Murrells T, Rafferty AM, et al. 2014. ‘Care left undone’ during nursing shifts: associations with workload and perceived quality of care. BMJ Qual Saf 23, 116–125. http://qualitysafety.bmj.com/content/23/2/116.full.pdf+html

Etene. 2010. Yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta 2006-2010. ETENE-julkaisuja 31.

http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=63023&name=DLFE-2325.pdf

Lillrank P. 2013. Lean ajattelu terveydenhuollossa. Nordic Healthcare Group. http://www.nhg.fi/doc/NHG_Lean_Whitepaper.pdf

Utriainen K. & Kyngäs S.H. 2009. Hospital nurses’ job satisfaction: a literature review. Journal of Nursing Management 17, 1002–1010.

Ryynänen O-P. 2014. Piikki kiinni – mistä priorisoinnin pakko tuli terveydenhuoltoon. Helsingin Sanomat 8.4.2014. http://www.hs.fi/blogi/sotensalat/a1305821850547